Hevosurheilupohjien rakennuttajapalvelut

Ratsastuspohjan tunnusmerkkejä

Ratsastuspohjat tarvitsevat usein toistuvaa huoltoa ja ylläpitoa, jotta ne voisivat toimia vähintäänkin siten, että ne eivät yllätä. Ratsukon täytyy voida luottaa siihen, että pinta on samanlainen kentän tai maneesin joka paikassa. Jo panostamalla siihen, että toimiva ratsastuspohja on kauttaaltaan samaa ainesta ja samaa paksuutta, mahdollistetaan ratsukon mukautuminen paikan olosuhteisiin. Tällöin sen pinnan toimivuuteen, kuten rullaus, kovuus, pehmeys, jne., pystytään varautumaan.

Ratsastuspohjan kantavia aineksia on helppo löytää ja niissä tehdään vähemmän virheitä kuin pinnan kanssa. Oikean ratsastuspintahiekan löytäminen ei ole yksinkertainen asia. Sopivaa hiekkaa ei ole joka paikassa. Hiekan valinnassa auttaa suuresti, että hiekan laatu on tutkittu. Hiekasta pitäisi tietää ainakin raekokojakautuma, jolla tiedolla voi jatkaa hiekan valintaa. Hiekan hienopään raekokojakautuma alle 0,063 mm on hyvä tietää, koska siitä selviää myös hienoaineksen %-määrä, jossa pitäisi olla silttiä 0,002 – 0,06 mm noin 25 – 30 % koko hiekan määrästä.

Asiantuntijoiden määrittämää ratsastushiekan rakeisuusohjealueen käyrää voi turvallisesti käyttää hiekkaa hankittaessa. Kun käyrään sopiva hiekka on löytynyt, on siitä hyvä tehdä jatkotutkimus maa- ja kiviaineslaboratoriossa, jolla selvitetään hiekan ominaispinta-ala ja vedenpidätyskyky.

”Pesäpallon” tekeminen kosteasta hiekasta auttaa näppituntumalla hiekkaa valittaessa. Hiekkapallon pitäisi pysyä koossa kun sen päälle sormella lievää voimakkaammin tökkää. Jos pallo hajoaa, voi hiekka olla liian tasarakeista, jos sormi uppoaa palloon sen halkeamatta, voi hiekka olla liian hienoa tai siinä on liikaa silttiä.

Liikaa sitoutuva hiekka voi olla myös liiaksi kovettuvaa tai liikaa vettä sitovaa ja myös helposti liejuuntuvaa. Liian tasarakeinen hienoa karkeampi hiekka useimmiten rullaa, eikä myöskään sovellu ratsastushiekaksi. Runsaasti hienoainesta sisältävä tasarakeinen saattaa toimia, mikäli se samalla omaa suuren pinta-alan. Sekarakeinen hiekka yleensä toimii helpoiten. Suhteistunut hiekka toimii yleensä huonosti ja pölyää runsaammin. Ks. raekokosuhde.

Hyvän hiekan ominaispinta-ala on suuntaa antavasti 4000 – 5000 m 2 / kg. Pinta-alaa pitää kuitenkin verrata hienoaineksen %-määrään, jonka ollessa suurempi, voi pinta-ala olla pienempi. Liian hienorakeinen, suuren pinta-alan omaava hiekka kovettuu helposti, liian pienen pinta-alan omaava ei pysy paikoillaan ja kuivuu nopeasti, jne. Kannattaa käyttää asiantuntijaa, joka osaa tulkita arvot oikein.

Kartoita hyviksi tiedettyjä ratsastushiekkoja. Mikäli tiedät, että se hiekka toimii ratsastajienkin kokemusperäiseen tietoon perustuen, pyri hankkimaan samaa hiekkaa, vaikka kauempaankin!


takaisin